Vuokraemäntäni tuli eilen illalla yksin minua katsomaan. Oli varannut ratsitunnin kuudeksi ja kyllä minä vähän ensin ajattelin, että puh huh, just oon päässy tarhasta sisälle lämpimään ja taas pitää...Mutta sillä olikin tosi paljon aikaa ja sitten se ehti hieroa ja taputella minua joka paikasta. Ja oli sillä leipääkin, mutta se kielsi minua kaivelemasta taskuja, koska siitä voisi tulla varsinaista hevosenleikkiä kun minä kasvan isommaksi.

 

 

Vai isommaksi! Minä olen kyllä jo nyt iso mutta arvelevat, että kasvu voi jatkua kuusivuotiaaksi asti. Voikohan minusta tulla yhtä iso kuin Tobiaksesta? Se on varmasti ainakin kaksi metriä korkea...tai ehkei ihan...

 

Vuokraemäntäni, se täti, oli oikein tyytyväinen ratsastukseen. Kehui minua kovasti ja oli sitä mieltä että meillähän alkaa synkkaamaan. Ja ainahan sitä tulee pieni heppanenkin iloiseksi, kun kehutaan. Kyllä minä parhaani teinkin paitsi kerran kun jumitin kun luulin että oltiin jo menty kaartoon, mutta se olikin joku tehtävä eikä ihan helppo.

Minulla olikin nyt se parempi satula enkä juuri nykinyt päätäni - ainakaan lujaa.